Kenen vastuu?

Kirjoitus julkaistu Keskisuomalaisessa 22.10.2020

Viime viikkoina on käyty laajaa keskustelua vastuusta. Milloin pääministeri Sanna Marin on penännyt yrityksiltä yhteiskuntavastuuta, milloin oppositio on vaatinut hallitusta ottamaan vastuun päätöksistään (tai niiden puutteesta). ”Vastuu” on ”vapauden” ei-niin-suosittu sisar: siitä aletaan puhua vasta, kun sen katsotaan koskettavan muita kuin itseä.

Muita ihmisiä on helppo muistuttaa heidän vastuistaan, omia vastuitaan on vaikeampi listata. Jossain vaiheessa vapaus on tästä käsiteparista muotoutunut elämämme eniten ohjaavaksi arvoksi. Vaadimme itsellemme ja toisille oikeuksia ja vapauksia, unohtaen samalla niiden mukanaan tuomat velvollisuudet.

Vastuu kytkeytyy elämän merkityksellisyyteen. Kun yksilöllä on vastuu jostain, on hänen tekemisillään väliä. Hänellä on merkitystä.

Jos ihmisen ei tarvitse kantaa vastuuta mistään, voi mm. päivärutiinien ylläpito tuntua merkityksettömältä. Jos ei ole syytä, miksi nousta aamulla sängystä? Muiden ihmisten moraalisaarnalla vastuusta harvoin on myönteisiä seurauksia. Vastuu lähtee yksilöstä itsestään.

Vastuunkantoa voidaan opettaa osana lastemme kasvatusta. Vanhempien vastuu on kasvattaa lapsista vastuunsa tuntevia ja kantavia aikuisia. Vain itsestään huolehtiva ihminen voi kantaa sosiaalista vastuuta muista.

Vastuu myös vapauttaa. Täysi-ikäinen aikuinen saa vastuunsa myötä myös täysivaltaiset oikeudet elää yhteiskunnassa. Vastuu on kenties sisartaan vapautta epäsuositumpi, mutta ne ovat irrottamaton osa toisiaan.

Kriisin hetkellä yksilön ja yhteisön kykyä kantaa vastuunsa koetellaan. Korona on osoittanut tämän hyvin: maskipakkoa on vaikea lainsäädännöllä antaa, joten vastuu jää yksilölle. Voimme kantaa vastuuta ja vaikuttaa vain omassa toimintaympäristössämme. Vallankäyttäjät hallituksessa ovat vastuussa yhteiskunnasta kokonaisuutena, työssäkäyvä suomalainen omasta arjestaan.

Jyväskylän Valon kaupunki- ja Asunnottomien yö -tapahtumat peruttiin koronatilanteen vuoksi. Tämä on ainoa oikea ratkaisu. Jyväskyläläisten vastuulla on huolehtia, ettei tilanne enää pahene ja tauti lähde hallitsemattomasti kaupungissamme leviämään. Kaupungin epidemiatilanne on ”kiihtymisvaiheen kynnyksellä”.

Stoalaisfilosofi Epiktetos totesi: ”Sivistymätön syyttää toisia omasta epäonnestaan, sivistyksen makuun päässyt syyttää itseään, sivistynyt ei syytä toista eikä itseään”.

Mikäli syytösten sijaan keskitymme kukin omassa toimintaympäristössämme kantamaan vastuumme, emmekä ulkoistamaan sitä muille, olemme yhteisönä ja ihmisinä vähän valmiimpia.

Kannetaan vastuumme.

Kirjoittaja on koulutussuunnittelija ja kokoomuksen kuntavaaliehdokas Jyväskylästä.